Oppilaat tutustumassa ystävyyskouluun.

Tiistai 22.4.2003

Viiden aikaan aamulla ponkaisimme ylös täynnä intoa ja tarmoa. Saavuttuamme Toijalan rautatieasemalle ajoissa huomasimme, että jotakin oleellista puuttui; matkaliput ja niistä huolehtineet opettajat Eila Turunen ja Raija Lehto.

Junamatka Helsinkiin meni puoleksi nukkuen ja puoliksi heittäen sairaan tyhmää läppää. Helsingin rautatieasemalta etsimme käsiimme sopivan taksin ja taksinkuljettaja oli suureksi silmäniloksemme syötävän näköinen. Taksissa tosin oli hieman ahdasta, joten Raksu joutui istumaan Anun sylissä. Takana olleet poliisit eivät pahemmin arvostaneet meidän ratkaisuamme.

aivaan päästyämme suuntasimme kohti Tax Free:tä ja sieltä nuhruisille ja natiseville sohville, joilla mutustelimme monenlaisia pähkinöitä ja laskimme sekunteja Buffetin toisen kattauksen alkamiseen. Syötyämme itsemme ähkyyn buffetissa, olikin laiva jo melkein Tallinnan satamassa.

Mammat olivat hieman hitaita, joten he jäivät passintarkastusjonon hännille meidän juostessa jonoon ensimmäisten joukossa. Ystävyyskoululaisemme, Mariaana, Liina ja Siim odottivat opettajansa kanssa meitä terminaalin aulassa. Tutustuimme Tallinnan Wanhaan Kaupunkiin, jonka jälkeen menimme syömään Sikupilli -ostoskeskukseen. Parin tunnin shoppailun jälkeen lähdimme minibussilla töyssyistä tietä Tapaan.

Tapaan päästyämme majoituimme perheisiin. Raksu päätyi kauas Tapan keskustasta Liinalle, me muut jäimme ihan Tapan keskustaan.

Keskiviikko 23.4.2003

Päivä alkoi saksan tunnilla. Olimme onnellisia, koska ymmärsimme edes jotakin opetuksesta. Seuraavana haasteena oli matematiikan oppitunti. Ainoa asia jonka saimme selville oli, että he opiskelivat logaritmeja. Kemian tunnista on vain hämäriä muistikuvia, sillä se kului takapenkeillä nukkuessa. Jenni lähti Siimin kanssa kotiin ja me kaksi (Anu ja Raksu) kiertelimme paikallisia kauppoja. Sen jälkeen koulun ruokalaan arvuuttelemaan päivän keiton sisältöä.

Vartin yli kaksi lähdimme n. 36 km päässä sijaitsevaan Rakveren kaupunkiin jossa kävimme katsomassa Tarvan muinaishärkää ja tutustumassa paikallisen porvariperheen kotimuseoon.

Tunnin ostosajan jälkeen menimme syömään Ingline Bobiin. Mahat pullollaan pyörimme bussiin ja lähdimme kohti Tapaa.

Tapassa meitä odottivat oppilaiden järjestämä jokavuotinen muotinäytös. Lähes joka luokalta oli oma joukkue, joka olivat pukeutunut eri teemaisiin, itse tehtyihin muotivaatteisiin. Opettajat antoivat pisteitä tanssin, vaatteiden ja idean mukaan. Näytöksestä löytyi niin vaippapöksyisiä poikia kuin vähäpukuisia tyttöjä. Muotinäytöksen jälkeen Raksu lähti majoituspaikkaan Liinalle ja Anu sekä Jenni lähtivät ajelemaan Triinin ja hänen ystäviensä kanssa ympäri Tapaa ja sen ympäristöä kaahaten 140 km/h nopeudella musiikin pauhatessa. He päätyivät lopulta Liinalle, jossa heitä odottivat yllättyneet ilmeet.

Torstai 24.4. 2003

Heti aluksi pääsimme syventymään Venäjän kielen ihmeelliseen maailmaan, josta tajuntaan asti ei päässyt ainuttakaan ymmärrettävää sanaa. Sen jälkeen seurailimme aktiivisina penkkiurheilijoina uudessa urheilukeskuksessa pidettyä parin tunnin koripallopeliä, joka pelattiin toiselta paikkakunnalta tullutta joukkuetta vastaan.

Siinä suolapähkinöitä mutustellen aika kului nopeasti ja sen jälkeen muut pääsivätkin jo koulusta, mutta Raksu jäi vielä istumaan viron kielen tunnille.

Seuraavan kerran kaikki näkivät toisensa neljän aikoihin koulun etupihalla, josta bussin oli määrä matkata kohti Tallinnaa Joutsenlampi balettinäytökseen. Kaikki muut olivat pukeutuneet hienosti ja siististi hameisiin, korkokenkiin, solmioihin ja pukuihin, paitsi suomalaiset. Me suomalaiset tallustelimme hienossa balettitilaisuudessa tennareilla ja kouluvaatteilla. Ylläri.

Olimme odottaneet hyvin pitkäveteistä, tylsää tanssahtelu näytöstä, mutta yllätykseksemme esitys olikin hyvin mielenkiintoinen ja hienoa katseltavaa.

Väliajan vessajonoissa seisoskelu oli suuri koitos hermoillemme, mutta kestimme sen kunnialla. Loppujen lopuksi kolmen tunnin balettinäytös oli harmillisen nopeasti ohi ja oli takaisin Tapaan lähdön aika. Ainut ongelma oli, että kaikki muut istuivat bussissa paitsi suomalaiset opettajat, jotka olivat jääneet jossain vaiheessa matkan varrelle Tallinnan yöhön. Kadonneiden opettajien löydyttyä uninen ryhmä suunnisti pomppivalla bussillaan Tapaan mutustellen samalla eväitään.

Tapassa olimme siinä yhdentoista paikkeilla ja ei kun nopeasti nukkumaan!

Perjantai 25.4. 2003

Aamulla olikin sitten kotiin lähdön aika. Mariaano, Liina ja hänen kaverinsa tulivat mukaan saattamaan meitä. Matkaohjelmaan kuului Tallinnassa puolentoista tunnin ostoksien teko aika ja sen jälkeen laiturille passi jonossa seisoskelu.

Laukkujen raahaaminen oli paljon vaikeampaa tullessa kuin mennessä, koska kaikki ostokset ja läksiäis- lahjat toivat rutkasti lisää painoa kantamuksiin. Saati sitten vielä tulevat Tax Free- ostokset.

Laiva oli Finnjet, joka oli täynnä latvialaisia jääkiekkofaneja, jotka olivat tulossa Suomeen kannattamaan omaa maataan mestaruuskilpailuissa. Latvialaiset kansanlaulut (tai mitä baarilauluja ne sitten olivatkaan) raikuivat pitkin laivan aulaa, mutta silti eniten shokkeja aiheuttivat Virosta suomeen takaisin matkustavat suomalaiset keski-ikäiset miehet, joilla oli vielä laivassakin vielä pallo hieman hukassa ja vähän muutakin…

Suomalaiset aiheuttivat yksittäin enemmän hämminkiä, kuin laivallinen latvialaisia jääkiekkokannattajia yhteensä. Hytin löydyttyä, saatoimme majoittautua hyvillä mielin aloillemme… mikäli mahduimme. Jälleen kerran menimme syömään itsemme ähkyyn puffattiin, missä oli aivan liian paljon valinnan varaa. Syöminkien jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Tax Freeta, jossa sai helposti tuhlattua loput rahat kaikkeen turhaan ja tyhjänpäiväiseen, kuten tuliaisiin….

Jonkin aikaa laivassa seikkailtuamme, päädyimme koko konkka ronkka istumaan suuren suureen “hyttiimme”, joka tarjosi oivan turvapaikan joidenkin virosta tulleiden matkustajien käydessä vähän liian “tuttavallisiksi”.

Joitakin aikoja odotettuamme, siirryimme aulaan odottelemaan laivasta pois pääsyä. Suuren ihmismassan mukana vyöryimme pitkin maihinnousu käytävä-tunnelia pitkin passijonoon, jossa pääsimme viettämään aikaamme oikein urakalla. Kaikkien kahlattua tarkastukset läpi, maleksimme ulos ja tilasimme taxin Helsingin rautatieasemalle, josta lähtisimme junalla kohti tuttua ja turvallista Toijalaa…