Kaksi tyhjää ja kolmannella ulos - Krizikova

Kaarlen silta

Toijalan lukion 2B Prahassa

Toijalan lukio 2B on, monet ilon ja surun kyyneleet vuodatettuaan, päässyt toteuttamaan yhteistä unelmaansa ja matkustanut Tshekkien pääkaupunkiin Prahaan.

Toukokuun 13.–16. päivä saimme siis siunata Prahan ihastuttavaa kaupunkia omilla persoonallisuuksillamme ja kujeillamme. Kaupungin kauneutta ja meidän tunnelmaamme on vaikea sanoin kuvailla, sillä se oli jotain niin hienoa ja lähes täydellistä, vaikka ruokapaikan etsintä olikin välillä vaikeaa.

Harppi jäi lentokentälle

Kun Toijalan lukion matkalaiset alkoivat ilmestyä sovitulle kokoontumispaikalle, oli aistittavissa jännitystä, väsymystä ja epäuskoisuutta. Tässä sitä nyt ollaan, vai ollaanko? Matka Toijalasta Helsinki–Vantaan lentokentälle oli pirteä ja kovaääninen, kuten arvata saattoi. Yhtään tuimaa ilmettä tai vihaista sanaa ei tainnut kuulua koko bussimatkan aikana. Helsinki-Vantaan lentokentällä kaikki sujui hyvin, vaikka yleinen kaaos olikin odotettavissa. Toisen allekirjoittaneen harppi vietiin turvatarkastuksessa. Odotettuamme aikamme pääsimme itse koneeseen, ja ensikertalaisille tämä taisi olla todellakin jännittävää, ainakin ilmeet puhuivat puolestaan. Lento onnistui hyvin ja saavuimme lähes aikataulussa Tshekin puolelle.

Pieni ihme raatihuoneella

Tshekissä meitä odotti tanskalaissyntyinen opas ja bussi, joka vei meidät hotelliimme, vaikka aluksi hieman eksyimmekin. Hotelliin asettumisen jälkeen lähdimme tutustumaan sen lähialueisiin. Aikamme kierreltyä hajaannuimme pienemmiksi ryhmiksi etsimään kukin omaa ruokapaikkaa, sillä 27 henkilölle oli vaikea löytää tarpeeksi suurta ravintolaa. Syötyämme ruokamme kokoonnuimme ja jatkoimme matkaa läheiselle Krizikovan metroasemalle, joka tuli tuona viikonloppuna todella tutuksi. Matkasimme Prahan vanhimmalle sillalle, Kaarlen sillalle. Silta oli todella hieno nähtävyys pienine kojuineen ja näyttävine patsaineen. Sillalla jaoimme porukan pieniin ryhmiin, jotka kiertelivät vanhan kaupungin alueella katsellen nähtävyyksiä ja tehden ostoksia. Vanha kaupunki oli itsessään hienoa seutua, ja rakennukset olivat näyttäviä kaikkineen yksityiskohtineen.

Ryhmä kokoontui Raatihuoneen aukion kulmalla sijaitsevan astronomisen kellon alle, jossa huhuttiin matkaoppaiden mukaan olevan tasatunnein jotakin kokemisen arvoista nähtävää. Kuolema soitti kelloja kirkonmiesten kiertäessä ikkunassa, mutta elämää suurempi ’ihme’ se ei niinkään ollut. Hotellilla kokoonnuimme tyttöjen huoneeseen, jossa puhuttiin hieman päivän tapahtumista ja seuraavasta päivästä. Pojat kävivät potkimassa footbagia läheisessä puistossa, ja ilta sujui rauhallisissa merkeissä ainakin siihen asti, kunnes englantilaiset jalkapallofanit majoittuivat hotelliimme ja hajottivat hotellin ainoan hissin. Bileitään he jatkoivat omissa huoneissaan ja käytävillä aina aamun pikkutunneille asti. Näistä juhlista nauttivat ainakin alimpaan kerrokseen majoittuneet pojat, joiden ikkunan alla laulettiin kello kolme yöllä serenadi.

Ryhmäkuva Pyhän Vituksen katedraalin edessä

Tippukiviluola

Kesäinen päivä Prahan linnalla

Seuraava päivä oli niin ikään kaunis ja kesäinen, ja muutimme heti alkuunsa päivän suunnitelmia. Päätimme pudottaa Juutalaiskorttelin päiväohjelmasta, ja lisätä aikaa Prahan linnassa ja muissa kohteissa. Suuntasimme läheiselle metroasemalle ja metrolla aina Prahan linnan läheisyyteen. Linnalle olikin sitten kapuamista, sillä metroasema oli melkoisen alhaalla siihen verrattuna. Portaita ja ylämäkeä oli vaikka kuinka paljon; olihan se hieno tunne sitten ylhäällä katsella kuinka Prahan kaunis kaupunki avautui suoraan eteemme linnan luota. Itse Prahan linna oli sopivan kuninkaallinen paikka kaikkine hienoineen tauluineen, patsaineen ja kullatuin kristallikruunuineen kenelle kuninkaalliselle hyvänsä.

Linnan nähtyämme ihastelimme linnan aukiolla sijaitsevaa Pyhän Vituksen katedraalia ja jatkoimme matkaa raitiovaunulla Petrinin kukkulalle. Kukkulan päällä sijaitsi Eiffel-tornia muistuttava näköalatorni, jonka juurelle pääsimme köysiradan kyydissä. Osa ryhmästä kapusi urheasti 299 askelmaa näkötornin huipulla sijaitsevalle näköalatasanteelle. Toiset viettivät kaunista kesäpäivää nurmikolla maaten, tai parhaaksi näkemällään tavalla.

Petrinin kukkulalta palasimme kävellen vanhaan kaupunkiin, jossa kävimme syömässä ja ostimme tuliaisia. Ainakin luokan pojat tuhlasivat paikallista valuuttaa eli korunoita mukavasti kristalliesineisiin. Vanhassa kaupungissa vietimme aikaamme kunnes kokosimme ryhmän kasaan jo perjantaina tutuksi tulleelle Raatihuoneelle. Aukiolle oli pystytetty valtavat valkokankaat, ja siellä parveili myös muutamia jääkiekon ystäviä odottaen illan tiukkaa ottelua MM -finaalipaikasta. Oli aika palata metrolla hotellille. Hotellille päästyä kokoonnuimme purkamaan päivän tapahtumat ja suunnittelemaan seuraavaa päivää. Illalla kävimme myös pienessä Pavilion- nimisessä ostoskeskuksessa. Lähinnä korut, ruoka ja juomat olivat ryhmän ainoita ostoksia kyseisestä korkean hintatasonsa vuoksi.

Vaikuttavat tippukiviluolat

Sunnuntai oli ainoa päivä, jolloin lähdimme Prahan ulkopuolelle. Aamupalan jälkeen meitä tuli hotellilta hakemaan suomenkielinen opas. Opas esitteli meille Prahan kaupunkia samalla kun bussi vei meidät läpi kaupungin maaseudulle, päämääränä Konesprusyn tippukiviluolat ja Karlstejnin linna. Tippukiviluolat olivat todella vaikuttava kokemus, mahtavien ja todella vanhojen kivimuodostelmien seassa seisoessa tunsi itsensä pieneksi. Tippukiviluolissa näimme kiveen fossiloituneen rotan ja alligaattorin, sekä apinan kylkiluita ja sarvikuonon pääkallon ajalta jolloin kyseiset eläimet elivät Tshekeissä.

Luolakierroksen jälkeen suuntasimme bussilla kohti Karlstejn kylää, joka oli rakennettu linnan ympärille. Linnassa meitä odotti opastettu kierros. Yksi monista tiedoistamme oli se, että linnan rakennutti Kaarle IV pääasiassa kruununjalokivien turvaamiseksi. Linnakierroksen jälkeen olimme valmiit palaamaan hotellille miettimään jatkoa. Päätimme vielä lähteä kiertelemään hotellin lähiseutuja, ja käydä syömässä. Illalla katselimme hotellilla televisiosta kuinka Tshekki voitti jääkiekon maailmanmestaruuden, vaikkakin paikallinen juontaja hävisi suomalaiselle kollegalleen sata nolla.

Viimeisenä päivänä ehdimme syödä aamupalan ja hieman pakkailla kun oli jo aika lähteä kohti lentokenttää. Olimme jo tietoisia Suomen sääoloista, mutta tunne oli silti karmea, kun koneemme tiputti ensin korkeutta pilvien sisään ja siitä alle, missä meitä odotti vesisade ja Suomen harmaus. Tunteita oli monenlaisia. Olisi ollut mukavampaa saapua Suomeen, jos sää olisi ollut samanlainen kuin Prahasta lähtiessä. Matka oli onnistunut, ja väsyneet matkalaiset valvojineen saapuivat bussilla Toijalaan iltapäivällä kello viiden aikoihin.

Vihdoinkin kotona!

Teksti ja kuvat: Elina Mäkinen ja Juha Pulakka