Nimikkolinnut

Kaulushaikara
- Botaurus stellaris

Kaulushaikara on harmaahaikaran ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikaralaji ja meillä melko harvinainen. Kaulushaikara on verrattaen isokokoinen; pituus 70-80 cm, siipien kärkiväli 1-1,3 m. Naamioitumisen mestarina sitä on kuitenkin melko vaikea bongata, mutta sen kumea ääni on monelle tuttu. Erikoisen äänensä ja salaperäisyytensä takia kaulushaikaraan on aikoinaan kutsuttu muun muassa pirunlinnuksi ja tynnyrilinnuksi. Akaassa kaulushaikarat viihtyvät ainakin Terisjärven rehevissä rantaruovikoissa.

Lehtopöllö
- Strix aluco

Lehtopöllöjä on Suomessa kahta värimuotoa, joista harmaa on yleisempi ja punertavan ruskea harvinaisempi. Paikka- ja pariuskollinen lehtopöllö ei ole kovin arka, vaan viihtyy myös lähellä asutusta pellonreunoilla ja jopa puistoissa. Yö- ja hämärälintuna se nukkuu päivisin tavallisesti kuusen oksalla. Myös lehtopöllön soidinhuuto on erikoinen ja jopa pelottavankuuloinen. Lehtopöllö on aiemmin tunnettu myös nimillä yöpöllö sekä kissapöllö.

Nimikkokasvit

Kurjenkello
- Campanula persicifolia

Kurjenkello on Suomen kellokukista näyttävin; pystykasvuinen ja isokukkainen. Tanakkaan yli puolimetriseen varteen voi kasvaa jopa 5 cm:n levyiset kukat. Kurjenkellot kukkivat kesä-elokuussa ja kukinnot ovat tavallisesti sinisiä, mutta kukat voivat olla myös hieman punertavia tai jopa aivan valkoisia. Kurjen kelloa kasvaa luonnonvaraisena metsissä, niityillä ja pientareilla, mutta sitä viljellään myös koristekasvina.

Rantaorvokki
- Viola persicifolia

Rantaorvokki on monivuotinen kasvi ja sen kukinto on valkoinen. Se kasvaa nimensä mukaisesti rannoilla sekä kosteilla niityillä. Rantaorvokki on valtakunnallisesti uhanalainen ja rauhoitettu kasvi. Tärkeimmät syyt rantaorvokin harvinaistumiseen ovat rantojen umpeenkasvu sekä risteytyminen aho-orvokin kanssa. Akaassa tätä harvinaisuutta kasvaa Alhonlahdessa ja Terisjärven sekä Rätönjärven rannoilla.

Nimikkopuut

Metsälehmus
- Tilia cordata

Metsälehmus on suomessa yleisin ja laajimmin levinnyt jalo lehtipuu. Se voi kasvaa hyvinkin suureksi, järeärunkoiseksi ja lehtevälatvaiseksi. Metsälehmuksen kukissa on voimakas huumaava tuoksu. Puuaines on pehmeää ja valkoista eikä siinä ole syitä. Metsälehmusta kutsutaan myös niinipuuksi. Sen nilasta saatavaa niintä on aiemmin käytetty köydenpunontaan ja sitä käytetään nykyäänkin kukkien sidonnassa.

Visakoivu
- Betula pendula

Visakoivu on rauduskoivun mutaatiosta johtuva muunnos, se ei siis ole varsinaisesti oma puulajinsa. Visakoivun runko haaroittuu voimakkaasti ja siinä on muhkuramaisia pullistumia. Se on myös kasvultaan hitaampi. Visakoivun puuaines on lujaa ja erittäin kaunista, sillä osa puun syistä on kiertynyt muodostaen ruskeita juovia. Se onkin ainoa puulaji, josta Suomessa maksetaan kilohinnan mukaan. Akaassa visakoivua esiintyy luonnonvaraisena erityisen runsaasti Kangassaaren harjulla.